Kärkivauhdissa Vantaan päätöskisassa, konerikko tuhosi mahdollisuudet17.09.2016 RMC-sarjan viimeinen osakilpailu ajettiin Vantaan Vauhtikeskuksen uudella radalla 10-11.9. 2016 Asetelmat olivat hyvät. Sarjassa Markus oli kolmantena kolme pistettä kakkossijaan ja takana oleva Niko Lehtonen pari pistettä perässä. Kun pysyttäisiin kaksikon edellä, kakkossija olisi todennäköinen ja matkalippu maailmanfinaaliin hankittu. Markus oli perjantain harjoitusten päätteeksi selvästi nopein Max-kuski ja oli lupa odottaa hyvää kisaviikonloppua. Markus myös voitti kisaa edeltävänä keskiviikkona ajetun Keimola Cupin kaikki kolme lähtöä. Kaikki näytti olevan kohdallaan. Sitten onnetar käänsi selkänsä täysin ja pyllisti päälle. LauantaiLauantain harjoituksissa näytti, että oltiin vauhdissa ja tuloksena warmupin kakkossija. Lauantain aika-ajo meni hitusen huonommin kuin odotettiin Markuksen jouduttua ruuhkaan, josta ei puhdasta kierrosta tahtonut tulla millään. Lopputuloksena neljäs sija, joka oli perjantain treenivauhtiin nähden alisuoritus. Alkuerästä tuli kuitenkin kakkossija hyvällä vauhdilla sarjavoittaja Robin Sariota haastaen. Prefinaali meni samalla tavalla, Markus haastoi Robinia voitosta, muttei ihan ylettynyt, vaan tuli maaliin kakkosena. Sijoitukset menivät kuitenkin kuten pitikin, pahimmat kilpakumppanit jäivät taakse. Kunhan maalissa olisi ennen sarjakakkosta ja nelosta, tavoitteena oleva kakkossija olisi saavutettavissa. Finaaliin Markus lähti kakkospaikalta. Lähtö ei ihan mennyt nappiin ja alussa tuli pari sijaa takkiin sekä pudotus nelospaikalle. Markus kuitenkin taisteli itsensä kolmospaikalle ja pysyi pahimpien kilpakumppaniensa edessä. Kierrosajoista ja silmin nähtävästä kulusta oli kuitenkin pääteltävissä, ettei kaikki ole kohdallaan. Moottori veti jostain syystä huonosti. Syy selvisi, kun toiseksi viimeinen kierros alkoi. Markuksen auton moottori hajosi pääsuoralla täydessä vauhdissa, takapyörät lukittuivat ja finaali jäi kesken. Ilmeisimmin kiertokangen laakeri oli pettänyt. Samalla oli selvää, että lauantain prefinaalissa ajetut hyvät asetelmat viikonloppuun olivat mennyttä. Nyt alkaisi puolustustaistelu varsin hankalista asetelmista. Pettymyksen syvyyttä ei voi kuvailla sen enempää kuskin kuin mekaanikonkaan osalta. Käyttäjävikaa emme löytäneet, sillä ajoimme samoilla bensoilla, kaasuttimella ja käytännössä samoilla kaasutinsäädöillä koko seuranneen sunnuntainkin. Alkupettymyksen jälkeen lähdimme kuitenkin jatkamaan taisteluasenteella: tuumaakaan ei anneta periksi tappelematta. SunnuntaiAnalysoimme asetelmat ja totesimme, että tuli mitä tuli, pisteet lasketaan vasta kisaviikonlopun päätteeksi. Saimme tiimiltä tilalle uuden moottorin, josta ei ollut omaa kokemusta lainkaan. Aamun warmup ja aika-ajo osoittivat, että paketti ei ole samassa iskussa kuin ennen konerikkoa. Warmupista tuli sija 5 ja aika-ajosta vasta sija 7. Se osoitti, että paras kulku jäi konerikkoon. Mietimme, miten puristaa koneesta ja muista säädöistä kaikki irti. Alkuerästä tuli sija 6 ja kaikki osoitti, että vauhtia edelleenkin puuttuu koneesta. Prefinaalista tuli sija 5, jonka jälkeen oli selvää, että mahdollisuudet saavuttaa kakkossija ovat likimain olemattomat. Pahimmat kilpakumppanit ajoivat voitosta, Markus keskinkertaisista sijoista. Teimme vielä viimeiset säädöt finaaliin ja lähdimme ruutuun edelleen voitto mielessä. Ymmärsimme, että huippuvauhtiin emme enää pysty, mutta kaikkea voi aina sattua ja yrittämättä ei ainakaan mitään saavuta. Markus ajoi finaalin maximum attackilla. Loppujen lopuksi hän haastoi jo Rasmus Tuomisen kakkospaikkaa, mutta laitteiden potku ei vaan riittänyt pitämään sijaa. Lopulta Markus joutui taipumaan podiumsijalta neljänneksi. Samalla se tiesi tavoitellun RMC-sarjan kakkossijan vaihtumista nelossijaan sarjassa. Koska parempaan -jopa maailmanfinaalipaikkaan- oli lauantain finaaliin saakka mahdollisuudet, pettymys oli valtava. Työnsimme auton katsastukseen, purimme koneen, luovutimme sen pois, siirryimme telttaan ja pakkasimme tavaramme. Palkintojenjako oli ristiriitainen kokemus. Toisaalta palkintosija on aina hyvä suoritus, mutta tämä ei oikein tuntunut riemastuttavan yhtään. Purimme ja pakkasimme tiimiteltan ja kättelimme tiimin porukan. Kausi 2016 on osaltamme nyt ohi ja aika näyttää jatkon. Kausi oli kuitenkin Markuksen uran paras, pari voittoa ja podiumsijakin saatiin ja pystyimme haastamaan kenet tahansa, jopa voittamaan. Se lämmittää. Lopuksi on kiitosten aika: Kiitämme Kohtala Sportsia ja tiimipäällikkö Jussi Kohtalaa erinoimaisesta kalustosta ja tuesta. Kiitämme kaikkia meitä tukeneita, kannustaneita ja hengessä mukana olleita. Tämän enempään ei pystytty, mutta kaikki jäi takuulla radalle, mikä oli antaa. Robin Sariolle onnea sarjavoitosta ja Rasmus Tuomiselle kakkossijasta, kaksoisvoitto Kohtala Sportsille! Hakekaa voitto kotiin maailmanfinaalista! Kiitos kuluneista Rotax-kausista2011-2016 kuuluu myös kilpakumpaneillemme niin Rotax Maxissa kuin Juniorissakin ennen sitä. On ollut etuoikeus saada kilpailla kanssanne. Oikein hyvää syksyä ja menestystä kaikkeen, mitä sitten teettekin! |
Markus Laitala