Karting on sisääntuloluokka

Karting on autourheilun sisääntuloluokka, jonka voi aloittaa periaatteessa heti, kun jalat yltävät polkimille ja koordinaatio riittää auton hallintaan. Yleensä kuitenkin ollaan aloittaessa vähän lähempänä koulu- kuin vaippaikää. Sisäkarting ja ulkokarting ovat aika lailla eri lajeja.

Ulkoradoilla karting on koko perheen harrastus

Karting on niitä harvoja lajeja, joissa lapsen ja vanhemman on pelattava yhteen saumattomasti, sillä lasta ei voi vain viedä radalle ja unohtaa. Harrastusajelussakin huoltajan on oltava läsnä ja huollettava niin autoa kuin kuskiakin.

Jos ja kun kilpailu-ura alkaa, huoltajan tehtävät monipuolistuvat vuosien myötä ja luokkien muuttuessa vaativammiksi kuskin edetessä. Autoa on säädettävä, ajolinjoja ja jarrutuspaikkoja hiottava, kilpailijoita tarkkailtava ja koko ajan pitää miettiä, miten auton ja ajajan suoritusta voisi parantaa.

Yleensä auton säätää mekaanikko, joka on nuoren autourheilijan ensimmäisinä kilpailuvuosina lähes poikkeuksetta oma isä-miksei tarvittaessa äitikin.

 Harrastusmahdollisuuksia on varsin hyvin ympäri Suomea sisällä ja ulkona.

Kilpaileminen 

Ensimmäiset kilpailut voi ajaa sinä vuonna, kun täyttää seitsemän. Luokkia on vähän laskutavasta riippuen jopa 17, joihin edetään askel askeleelta iän ja taitojen karttuessa. Paikallisia nappulaturnauksia ajetaan yleensä kymmenvuotiaaksi, minkä jälkeen siirrytään ajamaan kansallisia luokkia.

Nykyiset suomalaiset F1-kuljettajat ovat aloittaneet kartingista, joten se kertoo, mihin saakka tämän päivän pikkukuski voi taidoillaan ja hyvien tukijoukkojen avulla parhaimmillaan päästä. On kuitenkin muistettava, että lasten ja nuorten kartingissa -kuten muussakin urheilussa- tärkeintä on saada hyvä harrastus ja mukavia kavereita, kokea rehti ja reilu ilmapiiri sekä pitää hauskaa lajin parissa.

Muutama ohje HUOLTAJAN ASENTEESTA

Älä koskaan vaadi kuljettajaa ajamaan kovempaa kuin hän itse haluaa. Useimmilla lapsilla on liian kova suorituspaine ilman lisävaatimuksiakin.

Älä koskaan moiti kuljettajaa mielestäsi epäonnistuneen ajon jälkeen. Kuski saattaa silti tulla radalta ylpeänä ylitettyään jonkun oman tavoitteensa, ohitettuaan tietyn kaverin tms. tai sitten on omasta mielestäänkin epäonnistunut. Pohtikaa vasta pettymyksen laannuttua rauhassa, mikä meni pieleen, jos kuski haluaa.

Jos kuljettaja on tyytyväinen mutta sinä tyytymätön, puhu peilille.

Pelko on terveen itsesäilytysvaiston merkki. Uhkarohkeus on vaarallista.

Älä vaadi lasta kilpailemaan ellei tämä ole itse innostunut.

Älä yliarvioi moottorin ja tekniikan merkitystä. Hyvin hoidetulla ja säädetyllä vanhalla autolla voi päästä lähes yhtä hyviin tuloksiin kuin uudella. Vanha moottori voi joskus olla jopa parempi.

Radalla ajavat ja kilpailevat kuljettajat, eivät isät. Karting ja kilpailussa onnistuminen ei koskaan saa olla isän/äidin pätemisen mitta.

Lähde: Mikroautoilun käsikirja, Kari ja Kalle Iloranta 1992, Alfamer, 109 s.

Nämä ohjeet löytyvät mm. kartingtietäjä Sami Pensalan sivuilla olevasta vanhasta mikroautoilun käsikirjasta, jonka opit huoltajan oikesta asenteesta pätevät edelleen.