Aika-ajo Porin RMC:n valopilkku

RMC-sarjan kolmas kisaviikonloppu oli vaiherikas.

Harjoituspäivinä kulku oli hieman vaisua, mutta säätömuutokset ja paremmat renkaat kohensivat tilannetta. Lauantain aika-ajo oli kauden paras.

Edellisen illan harjoituksista aika parani noin 0,7 sekuntia ja tuloksena 12. sija. Tavoitteena olevasta kymmenen sakista jäätiin noin 0,1 sekuntia.

Simo Rauhalan paaluajasta jäi uupumaan noin 0,45 sekuntia.

Lauantain ja koko viikonlopun hyvät uutiset olivatkin sitten pääosin siinä.

 Erissä alkoi sataa. Ensimmäisessä alkuerässä märkä rata vei lopunkin pidon, jonka kanssa oli taisteltu koko ajan. Tuloksena 14. sija.

 Toiseen alkuerään mennessä satoi rankasti. Radalle mentiin täysillä sadesäädöillä, joilla haettiin kaikki pito mitä osattiin.

 Lisäksi välitykset tehtiin perjantaina ostetulla 11 piikin sade-eturattaalla. Tai näin siis luulimme lauantai-iltaan saakka. Tosiasiassa meille oli myyty väärä osa, jossa oli kuitenkin oikean osan hammasmäärämerkintä. Virhettä ei siksi osattu epäillä ja koska moista osaa ei ennen oltu käsissä pidetty, ei silmämääräinen vilkaisu paljastanut totuutta.

 Radalle mentiin tietämättömänä tästä ja käytössä olikin tosiasiassa kuivan kelin välitys. Toisesta erästä tuli silti sija 10. Koneesta uupui kuitenkin reilu 1 000 kierrosta.

 Väärä kytkinkello aiheutti vaurion kytkimeen ja se huomattiin vasta prefinaalin lähtöruudussa. Kilpakumppanin neuvo oli työntää auto ensin vauhtiin ja käynnistää se vasta vauhdissa. Neuvo toimi ja ei kun matkaan. Valitettavasti lähtökolari heti alkuun pyöräytti Markuksen 180 astetta perä menosuuntaan ja kone sammui, eikä sitä rikkonaisella kytkimellä saanut enää pysymään käynnissä jotta matkaa olisi voinut jatkaa.

 Ennen finaalia vaihdettiin rikkoutunut kytkinmassa ja siirryttiin lähemmäs kuivan kelin säätöjä ja välityksiä sekä pantiin slicksit alle.

 Finaaliin tuli lähtöruutu 31. Alkuun tarkkailua, hyökkäys ja nousu kohti parempia sijoja. Loppujen lopuksi Markus oli jo sijalla 14, kun vajaa 4 kierrosta ennen maalia kone ulvaisi ja veto loppui.

 Sateessa käytetyllä väärällä kytkinkellolla ajaminen oli tehnyt tehtävänsä myös kytkinmassan kiinnityspulteille. Ne katkesivat ja kone pyöri tyhjää.

 Keskeytyksestä huolimatta finaalista sija 19. Vauhtia olisi päivän mittaan ollut todennäköisesti melko lailla parempaan, mutta kun onnetar ja tekniikka panevat täysillä vastaan, niin sille ei mahda mitään.

 Iltapuhteina alkoi kytkimen purku ja vaurioiden toteaminen. Katkenneiden kytkinpulttien kannat olivat kytkimen takalevyn eli vauhtipyörän reikien sisässä, joka piti irrottaa ja yrittää porata pultteja pois. Yksi tuli melko helposti, kaksi ei sitten millään. Kellään ei ollut myydä uutta starttikehää.

 Neuvottelu kuskin kanssa vahvisti, että tämä kone olisi hyvä saada sunnuntain kisaan. Siispä varaosa purettiin toisesta koneesta ja toivottiin, että kone ei temppuile, koska varakonetta ei olisi.

Kytkintä kasatessa tajuttiin, että kytkinkelloissa on jotain kummallista ja todettiin ällistykseksemme, että 11 piikkiseksi luullussa eturatas-kytkinkellossa on tussilla selvä merkintä 11 mutta hammasmäärä on 12. Se selvitti kerralla ongelmien syyn.

11-piikkisen eturattaan kokoamisohje on ILMAN neulalaakeria, koska siinä on liukulaakeri ja 12-piikkiseen pitää asentaa neulalaakeri. Kun aiempaa kokemusta ei ole, mekaanikko ei älynnyt epäillä virhettä vaan kokosi kytkimen kuten oli neuvottu.

 Reilun 7 tunnin työn ja kilpakumppanien työkalu- ja konsultointiavun turvin kone saatiin viimein kasaan lähellä puoltayötä. Avusta ei voi kyllin kiittää!

 Sunnuntain aika-ajosta heltisi lauantaita vähän heikompi eli 16. sija. Wille Itkosen paaluun jäi jälleen se 0,46 sekuntia ja kympin sakkiin 0,13 sekuntia.

 Eriin ruutu 11.

 Ensimmäinen alkuerä kesti noin 5 sekuntia ja Markus meni vauhdilla perä edellä tuomaritornin taakse pitkälle puskiin, kiitos takanaolleen kilpakumppanin  lähdössä takapuskuriin antaman harkitun pusun. Matka loppui siihen.

 Pahempaa oli luvassa.

Atte Mäkisen jarrulevy hajosi ensimmäisellä kierroksella kappaleiksi Martinmutkan jälkeisessä Leon loivassa ja seurauksena ulosajo ja voltti. Atte päätyi pääsuoran reunaan Markuksen katsoessa tapahtumaa radan toiselta puolelta muutamien metrien päästä.

 Atte konttasi kuitenkin heti takaisin autolleen ja sammutti koneen.

”Heitinkö mä voltin vai?”, kysyi Atte paikalle juosseelta ratatuomarilta.

”Moro”, kommentoi Atte myös paikalle rientäneelle Markukselle, joka totesi Aten olevan päällisin puolin kunnossa, mutta ambulanssissa käynti oli silti edessä. Selkä sai kolhun ja auto sai aikamoiset vauriot, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Kisa päättyi kuitenkin siihen.

 Punainen lippu ja uusi lähtö, johon Markus pääsi mukaan. Vauhti riitti lopulta 12. sijaan. Edessä olevista ei oikein päässyt ohi ja takaa ei tullut uhkaa.

 Toisessa alkuerässä kävi täsmälleen samoin kuin ensimmäisessä. Takaa tuli pusu takakulmaan ja Markus meni suunnilleen samaan paikkaan pihalle kuin edellisessäkin. Auton repiminen takaisin radalle kesti sen verran, että lopputuloksena oli sooloajo viimeiselle sijalle. Paras kierrosaika oli kuitenkin melko OK.

 Prefinaaliin lähdettiin 20. sijan huonommalta puolelta. Lopputuloksena 20. sija, eli töitä finaaliin jäi paljon. Kulku oli kuitenkin edelleen melko hyvää.

 Finaalissa lähtö ruudusta 20. Heti alussa tuli melkoinen täräys takarenkaaseen ja auto täristi sen jälkeen rajusti. Vauhti hukkui aika lailla kokonaan ja ankarasti taistellen finaalista tuli edes 18.sija. Autossa on jotakin vikaa, joka tutkitaan myöhemmin.

 Kaikkiaan Pori oli haastava kisa, mutta valopuolina oli parantunut aika-ajovauhti ja se, että vain kerran tuli keskeytys ja sekin tekniseen vikaan.

 Lievestuoreella 17.8. yritetään parantaa. Nyt keskitytään hetki Helsinki Cupin jalkapalloon!