Karting täyttää 60 vuotta 2016 - kehitettiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla.

Kartingin esihistoria alkaa jo 1920-luvun alun Yhdysvalloissa, jolloin markkinoille tuotiin polttomoottorilla toimivan pesukoneen moottorilla varustettu pienoiskilpa-auto.

Model 82 Multi Motor oli jonkinmoinen kartin esiaste, lasten käyttöön tarkoitettu puurunkoinen kilpuri, jossa oli polttomoottori.

Minikilpuria kehitettiin eteenpäin ja niille järjestettiin myös kilpailuja 1930-luvun Yhdysvalloissa. Laitteen huippunopeus oli noin 30 km/t. Kisoissa oli jopa 4000-5000 katsojaa.

Näistä kehitettiin edelleen teräsrunkoinen kääpiökilpuri vuonna 1937. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa ryhdyttiin ajamaan kisoja Quarter Midget-luokaksi nimetyillä pikkukilpureilla.

Quarter Midgetien ideaa lähdettiin jalostamaan 1950-luvun puolivälissä hieman toiseen suuntaan. Kesällä 1956 syntyneestä ideasta oli tuleva ensimmäinen kart.

Ensimmäinen kart syntyy 1956

Ensimmäisen nykytyyppisen putkirunkoisen kart-auton rakensi Kurtis Kraft-kilpa-autotehtaan insinööri Art Ingels (1918-1981) syksyllä 1956 tekemällä putkesta rungon ja istuttamalla siihen ystävänsä Lou Borellin avulla McCullogh-ruohonleikkurin West Bend -moottorin.

Pikkuauto oli alun perin tarkoitettu kilpa-autovarikolle pieneksi huolto- ja siirtymäajoneuvoksi. Ingelsin varsinainen leipätyö olivat isot Indy-kilpa-autot.

Kurtis Kraftin valmistamat autot voittivat esimerkiksi Indianapoliksen 500 mailin kisan viisi kertaa Ingelsin ollessa yhtiön palveluksessa..

Ingels käytti kartiinsa samantyyppisiä putkia, mistä sen ajan putkirunkoiset isot kilpa-autotkin tehtiin.

Ingels herätti melkoista hilpeyttä putputellessaan Rose Bowl -stadionin parkkipaikalla, josta tuli pian ensimmäisten kart-harrastajien kokoontumispaikka.

Myöhemmin hän huvitti yleisöä huristellen Pomonan ja Indianapolis 500-ajojen varikolla 2,5-hevosvoiman mikroautollaan.

Karting-buumi alkaa

Ingels yritti aluksi saada Kurtisin kilpa-autotehdasta ottamaan kartit tuotantoon, mutta turhaan.

Kiinnostus moottoroitua pikkuautoa kohtaan oli kuitenkin Kaliforniassa huikea.

Yhdysvaltain karting-yhdistys perustettiin 1957 ja tehdasvalmisteiset kartit tulivat tuotantoon 1957-58.

Koska Ingels ei saanut työnantajaansa innostumaan kartingautojen valmistuksesta, hän otti virkavapaata ja ryhtyi partnerinsa Lou Borellin kanssa valmistamaan Caretta-merkkistä autoa.

Myös useat muut ymmärsivät, että kartista olisi myyntimenestykseksi, joten lukuisia uusia valmistajia tuli nopeasti markkinoille.

Tiettävästi pisimpään toiminut Yhdysvaltain 1950-luvun kartingryntäyksessä perustettu kart-valmistaja oli amerikkalainen K & P MFG, jonka toiminta päättyi vasta vuonna 2014.

Ingelsin tekemä ensimmäinen kart on ollut lajin erikoislehti Karting Magazinen omistuksessa Englannissa vuodesta 1968.

Ensimmäiset Karting-kilpailut ajettiin Yhdysvalloissa markettien pysäköintipaikoilla.

Karting oli aluksi pitkään enemmänkin aikuisten laji. Esimerkiksi Suomessa 16-vuotiaat pääsivät kilpailemaan vasta vuonna 1965.

Maailman ensimmäinen pelkästään kartingiin tarkoitettu kilparata Go Kart Raceway valmistui Kalifornian Azusaan vuonna 1959. Siellä ajettiin myös ensimmäinen kansallinen karting-kilpailu. Osanottajia oli toista sataa.

Huima kartingbuumi Yhdysvalloissa kesti kuusi vuotta 1956-1962. Se hidastui merkittävästi  vasta vuonna 1963.

Muualla buumi oli vasta alussa.

Eurooppaan Saksan kautta

Eurooppaan kilpakartingin toi todennäköisesti saksalainen F1-kuljettaja, kreivi Wolfgang von Trips (1928-1961). Hän kuljetti 1950-luvun lopulla kahden kart-auton rakennustarvikkeet matkatavaroissaan palatessaan matkalta Yhdysvalloista. Hän antoi ne yllätyslahjaksi hyvälle ystävälleen, radioselostaja Günther Isenbügelille.

Isenbügel talletti hätäpäissään rungot aluksi kellariinsa, kun ei muutakaan käyttöä niille keksinyt. Myöhemmin kaverukset teetättivät runkoputkista sekä West Bend-moottoreista kopioita hampurilaisessa firmassa ja niistä koottiin autoja.

Von Trips alkoi sen myötä suunnitella laajempaa karting- ja junioritoimintaa. Vuonna 1961 hän rakennutti Euroopan ensimmäisen karting-radan kotilinnansa Hemmersbachin lähistölle Kerpenin Horremiin. Lisäksi von Trips perusti erityisesti nuorille kuskeille suunnatun tiimin Scuderia Colonian eli "Kölnin kilpatallin".

Von Trips itse ei ehtinyt radastaan pitkään nauttia, sillä hän sai surmansa kolaroituaan Jim Clarkin (1935-1968)  kanssa syyskuussa 1961 Monzan GP:ssä.

Kölnin alueen juniorikilpailutoiminnan käynnistäminen ja tukeminen tuotti kuitenkin myöhemmin tulosta. Kahdeksan vuotta radan perustamisesta Kerpenissä syntyi muuan Michael Schumacher (s. 1969), jonka isä Rolf Schumacher toimi radan hoitajana 1970-luvulla. Hän ajatti molempia poikiaan Michaelia ja Ralfia Kerpenin radalla. Molemmista tuli myöhemmin F1-kuljettajia.

Nykyään rata on nimetty Michael Schumacherin mukaan. Rata siirrettiin vuonna 1980 alkuperäiseltä paikaltaan Horremista Kerpenin Manheimiin. Lajin ja radan suosio sekä vaatimukset olivat kasvaneet sen verran, että uusi, isompi ja nykyaikaisempi rata oli tarpeen.

Vanhan Kerpen-Horremin radan paikalle rakennettiin sittemmin pientaloalue. Sen päätien nimi "Zu alte Kartbahn" eli "Vanhalle kartingradalle" muistuttaa alueen historiasta.

F1-kuskit vahvasti mukana

Monet muutkin F1-kuljettajat kuin von Trips olivat mukana alkuaikojen kartingissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa alan erikoislehti Karting Magazine ilmestyi ensi kertaa maaliskuussa 1960 kannessaan F1-kuljettaja ja tuleva maailmanmestari Graham Hill (1929-1975). Stirling Moss (s. 1929), joka kilpaili kartingissa heti 1960-luvun alussa, pääsi seuraavan numeron kanteen.

Ensimmäiset näyösajot karteilla ajettiin Euroopassa 1959 muun muassa Iso-Britanniassa. Kilpailutoiminta alkoi Euroopassa vuonna 1960. Ensimmäiset kilpailut ajettiin Italiassa ja Saksassa sekä muun muassa Tanskassa ja Belgiassa.

Euroopassa moottorikäyttöisiä ruohonleikkureita oli 1950–60-luvun taitteessa vähän, joten täällä käytettiin yleensä moottoripyörän moottoreita. Myöhemmin autoihin asennettiin moottorisahan moottoreita ja lopulta siirryttiin erikoisvalmisteiin karting-kilpamoottoreihin.

Karting juurtui Eurooppaan lujasti. Kartingin nykyinen keskus ja valtamaa on Italia, josta useimmat nykyiset runko- ja moottorimerkit tulevat.

Pohjoismaissa runkovalmistajia oli useitakin, mutta toimivia enää kaksi: tanskalainen Dino A/S, joka aloitti 1959 ja valmistuttaa runkonsa nykyisin Italiassa sekä suomalainen Hemet, joka valmistaa Ninar-runkoja Vihdissä.

Hävinneitä merkkejä ovat Suomessa muun muassa Finnkart, Kalekart, Alfa ja Mevi. 

Suomeen noin 55 vuotta sitten

Suomeen karting eli Formula K tuli 1950–60-lukujen taitteessa.

Lajin erikoisliitto Suomen kartingliitto perustettiin kuitenkin vasta 1968, kun AKK kokouksessaan linjasi, ettei karting ole autourheilua.

Suomalaisen kartingin "kantaisänä" pidetään Roland Sarlinia, joka toi harrasteen Yhdysvalloista saatujen vaikutteiden pohjalta Suomeen.

Ensimmäinen suomalainen kart valmistettiin tiettävästi jo vuonna 1958, tekijänä tiettävästi Matti Knuude ja moottorina 125-kuutioisen Jawa-moottoripyörän moottori.

Ensimmäiset näytösajot ja kartingkokoontumiset järjestettiin järjestettiin vuonna 1959. Tekniikan Maailma esitteli toukokuussa 1960 Mäkärä-mikroauton piirustukset ja rakennusohjeet, joiden avulla käsistään kätevä saattoi rakentaa auton itse. 

Kalevi Kaukoaho (1927-2008) aloitti 1967 Kalekart-autojen valmistamisen. Ne myytiin joko kokonaisina tai rakennussarjana, jolloin auto piti koota itse.

Helsingin Hernesaaren katsastusaseman kenttä sekä Olympiastadionin parkkialue toimivat kartingin näytös- ja esittelyratoina lajin alkuaikoina 1950-60-lukujen taitteessa.

Varsinainen kilpailutoiminta alkoi Suomessa vuosina 1960-1961. Pääkaupunkiseudulla ensimmäiset kilpailut ajettiin tiettävästi 1961 Käpylän raviradalla ja Suomen mestaruudesta ajettiin ensi kerran 1963 Helsingin Olympiastadionin pysäköintipaikalle rakennetulla tilapäisradalla. 

Lajia kutsuttiin pitkään mikroautoiluksi, mutta myöhemmin viralliseksi nimeksi vakiintui karting.

Kilpaa ajettiin aluksi maapohjaisilla radoilla, myöhemmin asvaltilla päällystetyillä radoilla. 

Vielä pitkään oli tapana rakentaa tilapäinen karting-rata isolle pysäköintialueelle tai vaikkapa tehdasalueen pihalle. Se ei ole kummallista, ajettiinhan muutkin auto- ja moottoripyöräkilpailut Suomessa pitkään katu- ja tilapäisradoilla.

Esimerkiksi vuoden 1982 kartingin PM-kisat ajettiin vielä Helsingin Messukukeskuksen pysäköintialueelle tehdyllä radalla.

Ensimmäinen varsinainen moottorirata Suomessa oli Keimolan Moottoristadion (1966-78), jota seurasi Ahvenisto (1967-). Keimolassa toimi myös erillinen kartingrata vuodesta 1970(?) noin vuoteen -79. Ahvenistolla on harjoitusrata.

Tässä linkkejä filmeihin, jossa harrastetaan kartigia Iisalmessa Keke Rosbergin johdolla-tehdasalueen pihalla.

http://www.youtube.com/watch?v=BnyJXinAVxA&feature=player_embedded

http://www.youtube.com/watch?v=lM1vbtKz1Ew&feature=player_embedded

Ensimmäinen karting-rata Artukaisiin

Vuonna 1964 tehtiin Turun Artukaisiin Suomen ensimmäinen kiinteä kartingrata. Seuraavana vuonna 1965 tehtiin Mynämäelle sekä Espoon Bemböleen/Oittaalle  kiinteät radat.

Helsinkiläiset harrastajat joutuivat vuosikymmeniä turvautumaan joko tilapäisratoihin tai lähikuntien ratoihin, vaikka kaupungissa oli paljon oli kartingin pioneerejä. Helsinkiin rakennettiin kartingrata Malmin Tattarisuolle vasta pitkien vaiheiden jälkeen vuonna 1998. Rata-asiaa oli kylläkin vatvottu tavallaan jo vuodesta 1973, mutta se ei edennyt vuosikausiin.

Nykyään ratoja on yhteensä noin 40-50. Pohjoisin rata löytyy Rovaniemeltä ja eteläisin Hangosta. Pisimmät radat ovat Alahärmä ja Töysä (1 250m).

Vanhin käytössä oleva karting-rata on legendaarinen Espoon Bemböle, jossa kaikki Suomen F1-kuljettajat ovat todennäköisesti elämässään ajaneet uransa alussa.

Kartingissa menestyneitä suomalaisia huippukuljettajia

Keijo "Keke" Rosberg (SM 1966, -67 ja -70)
Henri Toivonen (SM 1971, -73)
Mika Salo (SM 1977, -78, -80 ja -82)
Mika Häkkinen (SM 1979, -81, -83, -84, -85 ja -86)
Kimi Räikkönen (SM 1997 ja -98)
Heikki Kovalainen (SM 2. 1999, 2000, PM 2000)
Jyrki Järvilehto (5 SM-kultaa 1974–1986)

Valtteri Bottas (SM ICA, SM Formula A, WSK 1. 2006)

Tässä linkki kartingin Suomen Mestareiden luetteloihin.

Kartingin historialinkkejä

Tässä linkki aiheesta kertovaan juttuun

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/metalli/2009-04-10/Karting-on-kontaktilaji-3271322.html

Kartingin tekniikasta ja historiasta syvemmin kiinnostuneet käykää vilkaisemassa vaikkapa kartingtietäjä Sami Pensalan sivuja. Hän on kerännyt vuosien varrelta paljon kiinnostavaa ja täysin ainutlaatuista historiaa sivuilleen vanhoista kaitafilmeistä, Suomen mestareista ja teknisistä tiedoista nykypäivän moottorien huoltoon.